Sekavaa hölötystä ja onnellisuuspurkaus

Ihhihih! Olen onnellinen. Oon Minnallekin tänään jo muutamaan kertaan todennu, että en oikeesti oo koskaan eläissäni ollut vielä näin onnellinen. Kaikilla elämänalueilla on kaikki hyvin ja oon päässyt kokemaan ja näkemään paljon uutta ja ihmeellistä, ja paljon on vielä tiedossa. Tänään meressä polskiessa pohdiskelin elämääni ja yritin oikeen miettiä huolenaiheita, eikä tullut mieleen ainuttakaan oikeasti vakavaa huomiota ansaitsevaa asiaa, josta stressata.

Pari sanaa heikkoudestani nimeltä stressi. Oon aina stressannut ihan kaikesta mahdollisesta. Yrittänyt järjestää asiat niin ettei tarvis stressata - esim. valinnut työt aina sen mukaan, koituuko siitä stressiä, ja ollu tosi varpaillaan ja varuillaan kaiken uuden suhteen, jättänyt sitoutumatta mihinkään koulutukseen tai työhön. Sit on ollut niin rentoa ja lupsakkaa työtä et on oikeen väkisin täytyny kehittää se stressi jostain ja lopulta oon ihan hermoromahduksen partaalla, otan loparit ja vaihdan kaupunkia. Lisäksi stressannut ulkonäöstä ja käytöksestäni, kaikesta mitä on jäänyt tekemättä tai oon tehnyt mielestäni huonosti, kavereiden ongelmista, ihmisten mielipiteistä ja sanomisista (aivan aivan liikaa) ym...

Aina maisemanvaihdoksen yhteydessä on pitänyt alkaa se kuuluisa uusi elämä puhtaalta pöydältä. Plaaplaaplaa. Liian kovat vaatimukset ja tavoitteet, ja kun kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan, iskee lannistuminen. Mut tällä kertaa maisemanvaihdos tais oikeesti auttaa. Tärkeysjärjestys on mennyt täysin uusiks, ja muutenkin oivaltanut niin paljon itsestä ja elämästä. On saanut etäisyyttä niihin asioihin, jotka Suomessa on olleet ihan ylitsepääsemättömän vaikeita, ja täällä ne ei tunnu enää miltään. Oon ehkä vihdoin pääsemässä siihen pisteeseen, että osaan olla murehtimatta kaikkea mahdollista, ylireagoimatta kaikkeen ja stressaamatta ihan tuiki turhista pääni puhki. Kaikki selviää aina jollain tavalla, eikä itkupotkuraivarit, mökötys, mielen osoittaminen ja tärkeiden asioiden laiminlyönti edistä sitä mitenkään.

Joku saattaa nyt ihmetellä et mitä varten mä tänne tämmösistä avaudun, mutta halusin sen kirjottaa läheisille sekä niille, joita kiinnostaa. Reissu on täyttänyt tarkoituksensa, vaikka vasta puolessavälissä mennään. Täältä taitaa tulla vähän muuttunut tyttö (jos toinenkin) takaisin. :)

Ps. Yritän malttaa kirjotella reissujuttuja Rantapalloon mahdollisimman pian!