torstaina, helmikuuta 28, 2013

Viikon kuulumiset

Hei taas pitkästä aikaa! Nää kirjotusvälit näyttää vaan venyvän ja venyvän. Nyt se johtu ihan siitä, ettei mulla ollu konetta vähään aikaan ja kännykällä ei jostain syystä onnistu päivityksen kirjoittaminen. Hö.

On oltu nyt siis vaan Phuketissa. Sunnuntaina jätettiin meidän tavarat tavarat tänne guesthouseen säilöön  ja lähettiin bussilla Surat Thanin kautta Koh Samuin ja Phanganin saarille. Ja äsken saavuttiin takas Phuketiin. Tän guesthousen pitäjä oli eilen laittanu Minnalle pitkän hätäviestin sähköpostilla et ne on täällä vaimon kanssa tosi huolissaan ku meistä ei kuulu mitään, ja jos ei vastata tähän viestiin 12h sisällä niin ne soittaa poliisille ja tekee katoamisilmoituksen, ja moneen kertaan toisteli että toivottavasti meille ei oo käyny mitään ja ne on niin huolissaan ku meistä ei kuulu. Vaikka me siis lähtiessä sovittiin et jätetään tavarat tähän ja lähdetään johonki suuntaan pariks päiväksi ja tullaan torstai-iltana takaisin. En tiedä mistä se moisen hädän sai kehitettyä, mut ihanaa ku joku noin huolehtii. Meidän thaikkuisä :) Täällä se odotti kädet puuskassa muka vihaisena äsken ku tultiin takasin, ja nyt se on niin helpottunut ja yhtä hymyä vaan ku lapset on taas kotona.

Huomenna käydään uusimassa viisumit ja sit lähetään näillä näkymin Phi Phi-saaria kohti. Oijoi en malta oottaa, siel on varmaan niiiiin kaunista!

Tänään ois sitten tasan 3 viikkoa reissuu jäljellä. En voi tajuta, kuinka aika kuluu näin nopeesti! Fiilikset on nyt ne, että tavallaan harmistuttaa lähtee täältä, mut toisaalta ihanaa palata Suomeen. Fiftyfifty. En ois voinu kuvitellakaan ikävöiväni yhtään Suomea, mut kyllä se vaan näin menee. Siel on kuitenki suurin osa kavereista ja perhe, pystyy puhumaan niin et kaikki ymmärtää, ei tarvi raahata matkalaukkuja ja miettiä seuraavaa kaupunkia ja yöpaikkaa joka päivä uudestaan. Perusasioissa pääsee helpommalla ja saa vähän pysyvyyttä ja toivottavasti jotain rutiinejakin taas elämään. Ja lisäks mulla on nyt tän reissun aikana tullu niin paljon uusia suunnitelmia ja muutoksia, joita aion tehä, niin haluun nähä miten kaikki käytännössä toimii tai toimiiko.

Enpäs lisääkkään tähän nyt mitään kuvia (paitsi yhen palmukuvan, koska niitä ei oo koskaan liikaa). Laitan niitä facebookkiin ja koitan ihan oikeesti saada pian kirjoteltuu sinne rantapalloon! :D Mul on vaan tullu kauheet paineet ku aika loppuu, ettei sais tuhlata sitä ylimääräseen koneella istuskeluun.

Mut nyt alkaa väsy painaa + nään tyynylläni tepastelevan muurahaisia, joten täytyy ryhtyy toimenpiteisiin. Näihin tunnelmiin siis. Alla palmukuva. :D Good night!

tiistaina, helmikuuta 19, 2013

Sekavaa hölötystä ja onnellisuuspurkaus

Ihhihih! Olen onnellinen. Oon Minnallekin tänään jo muutamaan kertaan todennu, että en oikeesti oo koskaan eläissäni ollut vielä näin onnellinen. Kaikilla elämänalueilla on kaikki hyvin ja oon päässyt kokemaan ja näkemään paljon uutta ja ihmeellistä, ja paljon on vielä tiedossa. Tänään meressä polskiessa pohdiskelin elämääni ja yritin oikeen miettiä huolenaiheita, eikä tullut mieleen ainuttakaan oikeasti vakavaa huomiota ansaitsevaa asiaa, josta stressata.

Pari sanaa heikkoudestani nimeltä stressi. Oon aina stressannut ihan kaikesta mahdollisesta. Yrittänyt järjestää asiat niin ettei tarvis stressata - esim. valinnut työt aina sen mukaan, koituuko siitä stressiä, ja ollu tosi varpaillaan ja varuillaan kaiken uuden suhteen, jättänyt sitoutumatta mihinkään koulutukseen tai työhön. Sit on ollut niin rentoa ja lupsakkaa työtä et on oikeen väkisin täytyny kehittää se stressi jostain ja lopulta oon ihan hermoromahduksen partaalla, otan loparit ja vaihdan kaupunkia. Lisäksi stressannut ulkonäöstä ja käytöksestäni, kaikesta mitä on jäänyt tekemättä tai oon tehnyt mielestäni huonosti, kavereiden ongelmista, ihmisten mielipiteistä ja sanomisista (aivan aivan liikaa) ym...

Aina maisemanvaihdoksen yhteydessä on pitänyt alkaa se kuuluisa uusi elämä puhtaalta pöydältä. Plaaplaaplaa. Liian kovat vaatimukset ja tavoitteet, ja kun kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan, iskee lannistuminen. Mut tällä kertaa maisemanvaihdos tais oikeesti auttaa. Tärkeysjärjestys on mennyt täysin uusiks, ja muutenkin oivaltanut niin paljon itsestä ja elämästä. On saanut etäisyyttä niihin asioihin, jotka Suomessa on olleet ihan ylitsepääsemättömän vaikeita, ja täällä ne ei tunnu enää miltään. Oon ehkä vihdoin pääsemässä siihen pisteeseen, että osaan olla murehtimatta kaikkea mahdollista, ylireagoimatta kaikkeen ja stressaamatta ihan tuiki turhista pääni puhki. Kaikki selviää aina jollain tavalla, eikä itkupotkuraivarit, mökötys, mielen osoittaminen ja tärkeiden asioiden laiminlyönti edistä sitä mitenkään.

Joku saattaa nyt ihmetellä et mitä varten mä tänne tämmösistä avaudun, mutta halusin sen kirjottaa läheisille sekä niille, joita kiinnostaa. Reissu on täyttänyt tarkoituksensa, vaikka vasta puolessavälissä mennään. Täältä taitaa tulla vähän muuttunut tyttö (jos toinenkin) takaisin. :)

Ps. Yritän malttaa kirjotella reissujuttuja Rantapalloon mahdollisimman pian!

perjantaina, helmikuuta 15, 2013

Loppu lähenee

Täällä vietetään jo viimeisiä päiviä Hua Hinissa. Huomisaamuna täytyis häippästä tästä kämpästä, eikä oikeestaan oo mitään tietoa mihin sit mennään. Otetaan ehkä vielä yhdeks yöks hotelli Hua Hinista ja lähdetään sunnuntai-iltana bussilla kohti Surat Thania tai Prachuap Khiri Khania. Tai sit ei, ei voi tietää... :P

Eilen oltiin kattomassa apinoita Khao Takiab-vuorella. Hihii ne oli niin söpöjä!! Voi että mä haluisin tommosen pikkuapinan lemmikiks.

Illalla mentiin yhden Nathalien luo istumaan iltaa. Siellä oli 5 ranskalaista + minä ja Minna. Istuttiin lattialla, syötiin, juteltiin ja pelattiin. Niin kotoisaa ja ihan erilaista ku illanvietot Suomessa. Ja kielimuurista huolimatta kaikki ymmärrettiin toisiamme. Ihana ilta. :)

Apinapläjäys löytyypi tästä osoitteesta: http://www.rantapallo.fi/timetotravel/2013/02/15/hua-hin-apinatemppeli/

<3

Pakollinen varpaat bussissa -kuva

Niin ja alkaa muuten olla jo koko reissukin puolivälissä! NYT JO. Aika on menny ihan hullun nopeesti, vastahan me tultiin... Pieni ahdistus et kohta pitää jo palata Suomeen, mut jollain tavalla odotan kyl sitäkin. Hankalaa olla näin päättämätön!

Jeps, mutta nyt poistun koneelta ja painun aurinkoon. Heippa!

tiistaina, helmikuuta 12, 2013

Inspiraatiokuvia

Jeee, löysin vihdoin tän kuvan! Näin tän joskus jossain ja jäi mieleen, ja tän blogin ulkoasu/nimi saikin tästä alkunsa. Ihanaa et se löytyi taas!


Aattelin koota tähän vähän muitakin mua inspiroivia tai muuten vain söpöjä kuvia by we<3it:

543997_528570223842089_1214106347_n_large_large
Tumblr_mi0rdvmeu91s4hzu0o1_500_large
Tumblr_inline_mi2tfgydkb1qz4rgp_large
Mnqnwi5_large
557948_425547600863422_2035522182_n_large
7986859336144231864mwhsqec_large


(Kuvat: Tumblr)

tiistaina, helmikuuta 05, 2013

Tän vuoden plääni

Otsikko voi olla vähän harhaanjohtava, koska kuten kaikki varmasti tietää, mun on mahdotonta tehdä mitään varmoja, pitäviä suunnitelmia. Aina täytyy olla joku pakokeino ja mahdollisuus muuttaa mieltä, tehdä just niin mikä sillä hetkellä tuntuu hyvältä.

Noh. Mullahan on ollu nyt melkein-suunnitelmana et Thaimaan-reissun jälkeen lähden Espanjaan. Pakkohan se on mennä ku ostin jo menolipunkin. Meen mummin ja hänen miehen luo kylään vähäks aikaa. Mummi vaan joskus syksyllä mainitsi et olis kiva jos kävisin moikkaamassa, eikä tarvinu kahdesti kutsua ku olin jo hankkinu lipun. Ei olla nyt vähään aikaan oltu yhteydessä ku täällä reissun päällä soittelu niin kallista enkä oo ihan varma käyttääkö ne nettiä.. Mut toivotaan että kutsu on vielä voimassa, sillä koht mä oon siellä oven takana kolkuttelemassa anyway. :D

Sit ajattelin et emmä haluu palata sieltä enää pysyvästi Suomeen. Olis siistii hankkii oma kämppä ja töitä/koulu Espanjasta ja olla vähän pidemmän aikaa siellä. Njoo olishan se siistii, mut ei sieltä niin vaan töitä saakkaan ja se koulu johon haluisin, maksaa 4000€. Tällä ikireissaajan budjetilla ei todellakaan onnaa vielä hetkeen. Olis siellä myös niitä maksuttomia kouluja, joihin vaaditaan sujuva Espanjan kielen taito. "Hola, como está?" tai iskältä opittu "Una cerveza, por favor" ei taida ihan riittää.

Ja muutenkin, mä luultavasti muuttaisin siellä Fuengirolaan. =Liikaa suomalaisia, pääsisin liian helpolla ku pystyis kommunikoimaan omalla äidinkielellä. Liian vähän haastetta. Haluun jonkun ihan uuden paikan, jossa ei suomen kielellä pärjää.


Se iski ku salama kirkkaalta taivaalta - mä haluun ausseihin! En tiiä mistä se mun päähän pälkähti mutta näin nyt kävi. Joten tän hetken suunnitelma on, että oon tuolla Espanjassa vaan muutaman viikon. Sit tuun kesäks Suomeen ja painan ihan hulluna töitä ja säästän (btw töitä otetaan vastaan ilomielin, mistä päin tahansa ja miltä alalta tahansa. Tarjouksia saa heitellä) ja sit syksyllä lähtisin ausseihin (sieltäkin saa tarjota töitä :D tai infota työnhausta/ylipäänsä sinne lähtemisestä).



Että tämmönen päähänpisto tällä kertaa. Mitä ootte mieltä? Tähän mennessä oon maininnut vasta neljälle, ja vastaanotto ollut pelkästään positiivinen. Oon kyllä itekin aika innoissani. Täytyyhän sitä mennä ku on vielä nuori! :)




maanantaina, helmikuuta 04, 2013

Päivän haaste: Kuinka rikkoa kookospähkinä


Ostin yks päivä kaupasta jos jonkinnäköstä hedelmää ja muuta mitä en oo ennen syönyt. Ostin myös kookospähkinän, eikä missään vaiheessa käynyt ees harkinnassa et millähän meinasin sen saada auki. Hommaa oli jo kaupassa vähän alustettu, ja osa kuoresta leikattu pois.

Aattelin et siitä vaan vähäsen veitsellä huiskautan ja se on siinä. Hahah, ei ihan :D Puol tuntia sen kanssa ähkin ja kävin välillä googlettamassa neuvojakin (ihmiset on käyttäny työvälineinä veistä, vasaraa, talttaa, ruuvimeisseliä, korkkiruuvia, machetea? jne.) Yritin ettiä täält talosta jotain apuvälineitä, tuloksetta, joten jatkoin veitsen kanssa.

Aikanaan sit sain siihen kolon. Voi sitä riemua! Siemailin pillillä kookosmehut/-maidot/-vedet, mitkä lie, sieltä. Sen jälkeen piti hakata kuorta vähän lisää et sain lusikan sisään ja syötyä noin puolet hedelmälihasta. Sit meni hermo siihen näpertämiseen ja loput roskiin. Ei siis sujunut ihan niinku opaskirjoissa, mut keinonsa kullakin. :D

Tsadam! Nannaa oli!

HUONO blogi?!

Huomenta! Möh, pakko taas avautua. Mukavasti aamukahvia siemaillessa erehdyin tsekkaamaan tilastoja ja huomasin, että mun blogiin oli tultu jonkun toisen blogisivun kautta. Niinpä kävin kurkkaamassa et mitäs sieltä löytyy.

->Vertailu hyvästä ja huonosta matkablogista.


Kuten mun kirjoitustyylistä nyt saattaa arvata, niin mun blogi oli se huono. =Blogin nimi ei herätä mielenkiintoa mihinkään suuntaan. En esittele itseäni enkä blogiani kunnolla. Liian vähän kuvia. Kirjoitukset ovat liian lyhyitä. Liikaa härpäkkeitä. Ei linkkejä sosiaaliseen mediaan.

Huoh...

On se nyt kumma, kun ei ihminen saa kirjottaa rauhassa omia ajatuksiaan ilman välitöntä negatiivista palautetta! :D

Okei, mielipiteensä kullakin, ei siinä mitään. En vaan ymmärrä miks tätä 19v pojankloppia jaksaa kiinnostaa mitä ventovieras ihminen kirjottelee blogiinsa. Eri asia jos tää olis joku todella tunnettu blogi, jota tuhannet ihmiset seurais päivittäin. Kyl muaki siinä tapauksessa hämmästyttäis, että minkä takia kukaan NOIN HUONOA blogia lukee, mutta en mä nyt siltikään viitsis kirjoittaa aiheesta oikeen postausta ja lytätä koko blogia. Mut vielä vähemmän tämmöistä vasta-aloittanutta tuntematonta pikku sivua, jota lähinnä vaan tutut lukee. Miten se on tän ees löytänyt?

Mun blogiin verrattu, tämä HYVÄ matkablogi oli oikeasti todella hyvä. Matkakohteita on 24kpl ja kirjoittajalla varmasti  paljon kokemusta. En ymmärräkään miten näitä kahta voi millään tavalla verrata toisiinsa. Mä oon ollut alle kuukauden reissussa ja vielä tässä samassa matkakohteessa, jossa ei nähtävää kauheasti ole. Kirjoittelen mitä on tänään tehty, tai mitä mun päässä pyörii. Ei tää edes ole matkablogi. :D

Tässä kirjotellessa on jo tuohtumus laantunut (varmaan kofeiini vaikuttanu), eikä tää tunnu enää niin maailmaa mullistavalta tapahtumalta. Ei se silti oo koskaan kiva kuulla olevansa huono, varsinkaan jossain sellaisessa mitä tekee mielellään. Vähän vielä kismittää, mut päivä on pelastettavissa. Löysinpä ainakin tuon hyvän uuden matkablogin jota seurata, siel on myös Thaimaasta paljon kirjoituksia.

Terveiset vaan sinne Joensuuhun! :D

sunnuntaina, helmikuuta 03, 2013

Uusi, terveellinen elämä

Jep, täällä on nyt päätetty aloittaa terveellinen elämä! Vihdoin. Sehän oli tarkotus aloittaa heti tänne päästyä, mutta... Ku on ollu kaikkee uutta ja ihmeellistä maistettavaa, nii eihän siitä mitään tullu. +Meidän motto on ollu, että "me ollaan LOMALLA, sillon ei mietitä syömisiä". JA PYH, joku roti! Eri asia jollain parin viikon lomalla, mut nyt ku loma on näin pitkä nii pakko se on vähän miettiä.

Eilen alotettiin meidän terveellinen elämä parin tunnin aamulenkillä. Niiiin ihana tunne päästä pitkästä aikaa juoksemaan oikeen kunnolla! Ja oli onneks aika pilvinen päivä niin ei läkähdytty.

Oon miettiny et harrastaakohan nää paikalliset minkäänlaista liikuntaa? Ku niillä on niin raskaat työt, niin tuskinpa jää kauheesti aikaa urheilla. Näytti olevan niin kauheen ihmeissään et joku täällä lenkkeilee, ja tien viertä ku mentiin nii mopot ja bussit tööttäilee et tarvitaanko kyytiä. Juoksuvaatteet päällä ja vesipullot kädessä - näytetäänkö me siltä että halutaan kyyti? :D Mut ihan hauska aiheuttaa hämmennystä.

Ruokavaliota nyt ei kauheesti jakseta miettiä. Enemmän vaan hedelmiä ja vihanneksia, eikä mitään kauheita mätöstelyitä (kuten esim. se buffet), niin hyvä tulee. Hedelmistä varmaan pakko tehä myöhemmin joku erillinen postaus, on löytyny vaik mitä uusii herkkuja :P

Sit, tää ei nyt liity terveelliseen elämään millään tavalla. Mut ostin kaupasta yks päivä tämmöstä Beauty Drinkiä ku oli niin söpö pullo. Juoma sisältää kollageenia ja on kai sit hyväks iholle =kaunistaa. No, tuskinpa tässä mitään ihmeitä tapahtuu mut on se tosi hyvää ainakin!

Et semmosta tänne. Mä oon muuten keksiny taas uusia suunnitelmia pääni menoks, kerron niistä sit myöhemmin!

Sa-wat-dii khâ, eli näkemiin! ;)